Elvis on tulos siitä, mitä tapahtui, kun mä pakkasin koko mun lappalaisen elämäni ja muutin lukion perässä Rovaniemeltä Helsinkiin. Siitä, kuinka paljon mä ikävöin pohjoiseen, ja kuinka mä tunsin hukkuvani urheilulukion ja treenien luomiin paineisiin. Siitä, kuinka jokaikinen vastaantulija hoki mulle suu vaahdossa, että mä en voinut jatkaa ratsastusta vaikka halusinkin, koska mä en voisi panostaa samaan aikaan samaan aikaan täysillä kahteen eri lajiin. Ne jorisivat, että ainakaan mä en voinut ostaa omaa hevosta tässä elämäntilanteessa, herranen aika, miten se köyhältä ja kiireiseltä opiskelijatytöltä edes onnistuisi. Ja jos mä olisin niin tyhmä, että menisin oman kaakin hankkimaan, niin se ei ainakaan voisi olla mikään vaikein mahdollinen, kuten täyden koulutuksen vaativa orivarsa. Eikä se TAATUSTI saanut olla mikään suomenhevonen!


Joten kun mä astelin sinä yhtenä kesäpäivänä siihen itäsuomalaiseen talliin ja katsoin sitä kilometrikinttuista ruunikkoa suokkivarsaa, joka keikkaroitsi moikkaamaan mua karsinan ovelle välittämättä helvetin vertaa mutsinsa varoittavista ölinöistä, mun mielessä ei ollut epäilyksen häivääkään.

Taisi kertoa aika paljon musta ihmisenä?

Me kasvettiin Elviksen kanssa yhdessä, ja meidän tarinassa on ollut mukana niin paljon kasvukipuja, että harva voisi edes alkaa ymmärtää. Mä niin mielelläni kerron kaikille tarinoita siitä, kuinka ori oli kasvaessaan ruma kuin seinään juossut pirttipiru – isopäinen, huonokarvainen ja takakorkea – ja kuinka se yhtenä päivänä oli tajunnut olevansa vahvempi kuin mä ja poksauttanut siitä ilosta suunnilleen puolet mun nivelistä sijoiltaan. Meillä oli välillä niin hirveitä hetkiä: mä olin itkenyt Elviksen kaulaa vasten lukemattomia kertoja mun penikkakipuja ja treeneistä täriseviä lihaksia, ja vielä useammin harkinnut koko leikistä luopumista ja sen hyväksymistä, että ori oli mulle liikaa.

Mutta kaiken sen keskellä oli niin paljon hyvää. Se oli aina siinä, kun mä tarvitsin sitä – silloin kun mä erosin mun ensimmäisestä poikaystävästä, ja silloin kun mä suunnilleen näännyin nälkään saatuani päähäni, että mä tarvitsin rankkaa laihdutuskuuria. Se sai mut pölhöilyllään nauramaan joskus niin kovaa että mä sain hikan, ja kisauran startatessa sen lahjakkuus kiidätti meidät sijoituksesta toiseen. Se toi mulle kaikessa niin paljon iloa ja ylpeydenaihetta. Mä opetin Elvikselle hurjasti, mutta se opetti mulle vielä enemmän.

Ja tänä päivänä, kun Elvis on upea ja viisas Aikuinen Hevonen, mä en ole mistään muusta maailmassa niin onnellinen kuin siitä, että mä en silloin luovuttanut – että mä en vaihtanut koko hevosta yhteen euron juustoon, vaikka joskus tekikin niin perkeleesti mieli.

____________________________________________________


Psst... Muistathan, että vaikka Elvis onkin superfantsu, se ei ole oikeasti olemassa. Elvis on virtuaalihevonen.


Nimi: Kärmeniemen Elvis , "Elvis"Rotu:  suomenhevonen
Sukupuoli: oriVäri:  ruunikko
Säkäkorkeus: 156 cmKasvattaja:  Kärmeniemi
Syntynyt: 25.5.2014  (10 vuotta)Omistaja:  Cella (VRL-08526)
Taso: CIC1 (He A - 115 - 110)Painotus:  kenttäratsastus
Rekisterinumero: VH15-018-2237Kotitalli:  Pappila


Jos muistaa Elviksen nimeen inspiroineen miekkosen, tietää kaiken tarvittavan myös hevosesta itsestään. Orin mustat hurmurikiehkurat hakkaavat rokkaavan kaimansa mennen tullen, ja huomiolle perso ego on paisunut niin, etteivät yhden peruskarsinan seinät meinaa enää riittää. Elvis rakastaa kaikelle ohikävelevälle/-juoksevalle/-laukkaavalle/-ajavalle/-ryömivälle moikkailemista, ja sitä, että on omistajansa ainoa hevoslapsi – se, jonka niskaan kaatuu kaikki jakamaton rakkaus ja huomio.


Elvis on nopeasti kyllästyvä ja jatkuvaa puuhailua kaipaava hevospersoona, ja se näkyy etenkin hoitotilanteissa. Ori on sidottava aina kiinni, vaikka olisi sen kanssa ypöyksin patjoin äänieristetyssä tallissa keskellä preeriaa – sen omaksi ilokseen tekemistä päähänpistoista ei nimittäin koskaan tiedä.

Tavallisena päivänä perushoitotoimenpiteet sujuvat hyörimisestä huolimatta ongelmitta. Harjaus, pesu, kavioiden putsaus tai varustus eivät tuota orille päänvaivaa, mitä nyt pitää kaikkea kauheasti seurata ja sitä hoitavaa kaksijalkaista ohimennen pökkiä päällä. Elvis on myös äärettömän fiksu (välillä jopa liian fiksu, ainakin allekirjoittaneen mielestä), ja reagoi saman tien kaikkeen rutiineista poikkeavaan sekä ihmisten ja muiden eläinten käytökseen. Tämä muuten aika positiivinen piirre poiki vanhassa tallipaikassa orille uuden vähemmän-positiivisen kyvyn, kun naapurikarsinan vanha yrmyruuna opetti suomenhevosklopille miten ihmisiä näykitään mahdollisimman kipeästi. Tästä tavasta päästään toivottavasti yhtä nopeasti eroon, kuin se tarttuikin...

Satulan alle päästessään Elvis on parhaimmillaan. Orilla on energiaa ja intoa lähteä töihin aina kun pyydetään, ja etenkin kaikenlainen vauhdikas tekeminen on lähellä hevosen sydäntä. Se oppii nopeasti ja on erittäin rohkea, välillä jopa itsesuojeluvaistoton – Elvis ennemmin hyppää kiinteästä esteestä läpi koko kroppa mutkalla, kuin kieltää sen eteen. Juurikin orin rohkeus, voima ja nopea järjenjuoksu tekevät siitä erittäin hyvän kenttäratsun. Ori tekee hyviä ratkaisuja niin kentällä kuin kestävyyskokeessakin, eikä taatusti jätä puolitiehen sitä, mitä aloitti.

Kilpailuissa Elviksen sosiaalisesta perusluonteesta on hyötyä, eikä se ole koskaan ottanut pulttia ympärillä pyörivästä ihmis- ja hevosvilinästä. Kouluratsastus kisapaikalla on kenties ainoa orin vielä hieman epätasaisempi osa-alue, jonka onnistuminen riippuu täysin päivästä. Ei ori aivan kameliksi heittäydy huonoimpanakaan päivänä, onneksi, mutta vieraassa paikassa kouluradalla on usein kaasukahva herkemmässä, kuin selässä keikkuva emäntä välittäisi. Herkkänä ja hyväliikkeisenä hevosena sen muut suoritukset onneksi usein kompensoivat kenties vähän riemukkaaksi karannutta laukkaa. Esteet ja maastoesteet ovat Elviksen leipälaji – jopa mitään hevosista ymmärtämätön näkisi sen, miten koko orin olemus kirkastuu sen nähdessä mahdollisuuden päästä hyppäämään.

Vaikka Elvis yhä näin vanhempana ja viisaampanakin kuumuu helposti, sen kierrokset on nykyisin helppo kanavoida oikeaan suuntaan: nimittäin kohti entistä kovempia luokkia.

__________________________________________________


 isä Taikakuun Elastinen

  KERJ-I  KTK-III  SV-I

 ii Moon Minimaali  iii  Heinämäen Eiski
 iie  Operaatio Jalokivimeri
 ie Aavan Nadja iei  Viehättävän Pokerinaama
 iee  Reetukka HUI
 emä Viehättävän Verihelmi

  KERJ-III  KTK-II  SV-II

 ei Herpertti HUI eii  Onnen Hermanni
 eie  Jeanne U
 ee Verililja HUI eei  Raadelman Vekseli
 eee  Helmi-Elina RAM


Jälkikasvu

sh-t. Sorkkarautarouva -- e. Turmeltajan Ruutikapina -- s. 25.8.2016